Juutalaisuus

Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. (2. Moos. 3:14-15)
Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen luvannut. (1. Moos. 28:15)

Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää! Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme? Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun. Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden. (Ps. 44:24-27)

"Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkiesi portteihin. (5. Moos. 6:4-9)

Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. (2. Moos. 19:5)

Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. (Jes. 42:6-7)

Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, Herran pyhä lepopäivä, ja jokaisen, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava. Sukupolvesta toiseen israelilaiset viettäkööt sapattia ja pitäkööt sen kunniassa. Se on heidän ikuinen velvollisuutensa. Pysyköön sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt, sillä kuutena päivänä minä, Herra, loin taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä en enää tehnyt työtä vaan lepäsin. (2. Moos. 31:15-17)

Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen. Tämä ehto teidän on täytettävä siinä liitossa, jonka olen tehnyt sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa: teidän tulee ympärileikata jokainen mies ja poikalapsi. Leikkauttaa pois esinahkanne. Tämä on merkkinä liitosta, joka on meidän välillämme, minun ja teidän." (1. Moos. 17:9-11)

Älkää syökö lihaa, jossa vielä on verta. Älkää harjoittako ennustamista tai noituutta. Älkää leikatko hiuksianne lyhyiksi ohimolta älkääkä leikkaamalla turmelko parran reunaa. (3. Moos. 19:26-27)

Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat. (1. Moos. 49:10)

Parhaiten ihmisen luonne tunnetaan raha-asioissa, juomaseurassa ja vihanpuuskassa. (Talmud)

Ellet tiedä minne olet menossa voi mikä tie tahansa johtaa sinut sinne. (Talmud)

Kuka on viisas? Se joka oppii jokaiselta. (Talmud)

Ylistetty olet sinä Herra, meidän Jumalamme, maailman kuningas, joka sanallasi sallit iltojen tulla, viisaudessasi avaat portit ja tietämisesi mukaan muutat ajat, järjestät tahtosi mukaan tähtien radat taivaankannella, luot päivän ja yön, vierität valon pimeyden tieltä ja pimeyden valon tieltä, annat päivän päättyä ja tuot yön ja erotat päivän yöstä. (Babylonialainen Talmud, Berakhot 11a-12b, n. 500 jKr.)

Kuningas asetti kaksi vartijaa vartioimaan viikunatarhaansa. Toinen oli halvautunut, toinen sokea. Halvautuneen teki kovasti mieli viikunoita. Sokea sanoi: 'Ota sinä niitä minulle'. Halvaantunut nousi sokean hartioille, ja he söivät yhdessä viikunat. Kun kuningas kysyi viikunoista, toinen sanoi: 'Voinko minä muka kävellä?' Ja toinen sanoi: 'Voinko minä muka nähdä?' Mutta kuningas osoitti heille, miten he olivat menetelleet. Samoin Jumala kysyy sielulta: 'Miksi olet tehnyt syntiä?' Sielu vastaa: 'Siitä lähtien kun jätin ruumiin, en ole syntiä tehnyt. Ruumis on syyllinen.' Ja Jumala kysyy samoin ruumiilta, mutta se panee syyn sielun tilille. Tämän vuoksi Jumala tuomitsee ruumiin ja sielun yhdessä. (Babylonialainen Talmud, Sanhedrin 91a-b)